Yököttävää

Selasin digitaalisia lehtileikkeitäni etsien jotain, mikä kenties on joskus jäänyt huomaamatta. Kuinka ollakaan, silmiini sattui 50-luvun alussa julkaistu juttu vanhanaikaisesta hammashoidosta. Muistelija oli tuolloin ilmeisesti jo iällä, joten voisi olettaa tapahtuman ajoittuvan 1800-luvun loppupuolelle. Tuolloisella pienellä pojalla oli siis ollut hammassärky ja kansanparantajan luokse oli lähdetty.

Muistelija kertoo, että parantaja kaivoi esiin purkin, jossa oli mustia matoja. Hän laittoi iilimadon imemään verta kipeästä hampaasta. Tätä toistettiin ainakin kolmella madolla. Kolmannen madon kohdalla leikkeeni päättyi. (Hyvä olikin!) Emme siis saa tietää, sisältyikö hoitoon jotain muuta. Ei myöskään selviä, mikä hoidon teho mahtoi olla.

Oikeastaan oletin, että hammas olisi kiskaistu kylmästi irti. Vielä omassa lapsuudessani hampaita poistettiin melko helposti, jos reikä oli ehtinyt isommaksi. Voisi ehkä kuvitella, että iilimato auttoi hampaan tulehdukseen jollakin tavalla. Tietysti olettaen, ettei jokin muukin pöpö päässyt käsittelyssä hapaaseen.  Reikä ei ainakaan korjaantunut, joten luultavasti hammassärky toistui pian. Toki tiedän, että jonkinmoista toukkahoitoa käytetään nykyisinkin joskus tulehtuneiden haavojen hoidossa. Ajatus iilimadoista suussa tuntuu silti aika karmivalta.