torstai 28. kesäkuuta 2012

Kuinka monta prosenttia?

Rupesin huvikseni miettimään sukututkimusteni tuloksellisuutta. Nykyäänhän kaikkialla pyritään mittaamaan tulosta ja laatua, vaikka mittaaminen sopisi kuinka huonosti kohteeseen. Miksei sitten sukututkimuksessakin. Kerron vähän tarkemmin. Olen yrittänyt seurata noin 50 Amerikkaan siirtolaiseksi lähteneen vaiheita uudessa kotimaassa. Nyt aloin laskea, kuinka monesta olen saanut selville edes jotain sen jälkeen, kun asianomainen on saapunut uudelle mantereelle. Päädyin siihen, että täysin tietymättömiin on kadonnut kymmenen ihmistä. Kaikki he ovat lähteneet matkaan, koska heidän nimensä on matkustajaluetteloissa. Siispä noin 80 %:sta olen löytänyt jonkinlaisen jäljen.

Mihin nuo kymmenen onnetonta sitten ovat joutuneet? Jotkut ovat varmaankin palanneet takaisin vanhaan kotimaahan, mutta toiselle paikkakunnalle. Osa on kuollut melko pian siirtolaiseksi lähtemisen jälkeen eikä tieto kuolemasta ole tullut merkityksi sellaiseen paikkaan, että sen voisi verkosta löytää. Yleisin syy taitaa kuitenkin olla nimen muuttuminen niin, ettei sitä tunnista. Lisäksi Kanadasta ei taida olla verkossa väestönlaskentatietoja (paitsi ihan 1900-luvun alusta) tai SSDI:n kaltaista koko maan kattavaa tietokantaa kuolleista. Siellä siis "katoaminen" on onnistunut suhteellisen helposti. Onpa ainakin yksi sukulainen tiettävästi onnistunut häipymään Neuvosto-Venäjällekin.

Katoaa sitä väkeä ihan Suomessakin. Kun selvittelee jonkun perheen lasten vaiheita 1700-luvulla, on aika tyypillistä, että kadottaa ainakin yhden kokonaan näköpiiristään. Kun läntisessä Suomessa joku Matti Juhonpoika häviää ilman merkintöjä rippikirjasta, ei kovin paljon ole tehtävissä. Onneksi meillä on Hiski käytettävissä. Voi ainakin tarkistella sopivaan aikaan avioituneita tai isäksi tulleita Matti Juhonpoikia. Jos vielä sattuu niin hyvin, että syntymäajat on merkitty tarkasti ja muutoksia niissä ei tapahdu, voi kadonneen löytääkin. Näistä kadonneista lampaista en uskalla mennä prosenttilukuja antamaan. Kun ottaa huomioon, että papit rupesivat 1800-luvulla kirjaamaan muutot tarkemmin, ei hävikki varmaan ole yhtä iso kuin siirtolaisten kohdalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti