Lauantaina töissä

Kun olin lapsi, oli lauantai pääsääntöisesti työpäivä ja lapsilla tietysti koulupäivä. Koululaisilla toki oli pitempi kesäloma, aikuisilla loma ei lyhentynyt, vaikka lauantait saatiinkin vapaaksi. Muutos tapahtui mielestäni 60-luvulla. Koululaiset taisivat siirtyä viisipäiväiseen työviikkoon jonkinlaisen siirtymäkauden kautta 70-luvun alussa. Samalla työelämässä siirryttiin 40-tuntiseen työviikkoon. Aiemmin oli lauantaisin tehty viiden tunnin työpäivä.

Kaikilla aloilla ei lauantaita tietenkään voitu antaa vapaaksi. Kaupat olivat edelleen auki, sairaat hoidettiin ja monien tehtaiden koneet  kävivät kolmessa vuorossa. Näilläkin aloilla viikottainen työaika lyheni, mutta lauantaityö säilyi. Maatalous alkoi koneellistua niin, ettei ulkopuolista työvoimaa enää juurikaan tarvittu. 

Vapaata lauantaita ei tunnettu 1950, kun television koenäytös järjestettiin Helsingin Stockmannin näyteikkunassa. Lähde: wkimedia

Nyt suunta tuntuu olevan se, että ainakin palveluita pitäisi olla saatavana lähes ympärivuorokautisesti. Itse en ole tuntenut koskaan tarvetta lähteä puoliltaöin kauppaan tai aamukolmen aikaan ravintolaan. Ehkä olen vain liian vanha. Kaiketi pitkät aukioloajat tuovat lisää työpaikkoja näinä itsepalvelun aikoinakin.

Jos työviikko yhtäkkiä pitenisi 45 tuntiin ja monella siis viikonloppu lyhenisi yksipäiväiseksi, tuntuisi se vaikealta. Kahden päivän lepotauko on useimpien mielestä välttämätön. Onko kyseessä pelkkä tottumus vai onko työtahti kiristynyt noista 60-luvun päivistä? Luultavasti työtahti on koventunut samalla, kun työn kuormittavuus on siirtynyt fyysiseltä puolelta henkiselle. Väsynyt kroppa toipui nopeammin kuin väsynyt mieli.