lauantai 23. marraskuuta 2013

Oliko korruptiota?

Viime päivinä on julkisuudessa puhuttu kaikenlaisesta oman edun tavoittelemisesta. Meikäläinen tulee heti miettineeksi, miten mahtoi olla ennen. Tässähän pitäisi tietysti ensinnäkin olla jonkinlaista tutkimusta pohjaksi. Pahainen harrastelija kun olen, kirjoitan ihan mielikuvien pohjalta. Lisäksi pitäisi erottaa se, mitä on oikeasti ollut siitä, mitä näytti olleen. Vaikka nykyisen kaltaista mediaa ei ole ollut, ovat huhut ja uskomukset olleet liikkeellä. Mitäpä turhia, alamaisten päässä lienee ollut samanlainen todellisuuden ja luulottelujen sekasotku kuin nykyisinkin.

Aloitetaan vaikka ahneudesta. Se lienee ihmisen perisynti. Ainakin pappeja lienee syytetty ahneudesta ja sen viimeisen lehmän viemisestä. Toisaalta ei kansa varmaan hyvästä sydämestään heidän palkkasaataviaan luovuttanut. Torpparit kokivat monesti talon vaatimat päivätyöt kohtuuttomiksi. Nimismiehistään, silta- ja jahtivoudeistaan väki on myös usein valittanut, mutta ehkä enemmänkin heidän toimiensa kuin ahneutensa vuoksi. Myös sotarasitusta on pidetty joinakin aikoina raskaana, mutta se taas meni kruunun, ei yksittäisen virkamiehen piikkiin.

Piirit olivat tietysti aiemmin vielä pienemmät kuin nykyisin. Hyvä veli-verkostoja varmaan syntyi.  Luultavasti ainakin pitäjän tasolla joukossa oli kuitenkin aina joku vastarannankiiski, omapäinen isäntä, joka laittoi kampoihin ihan luonnostaan tai periaatteesta.

Oikeutta käytiin aika innokkaasti, joskus pienistäkin asioista. Tässä kuvituksena Ylä-Satakunnan tuomiokirjaa 1600-luvulta. Lähde: Digitaaliarkisto.

Annettiinko lahjuksia? Yksittäistapauksissa varmaan, mutta varsinaista lahjuskulttuuria ei kai missään vaiheessa päässyt syntymään. Maataloustuotteilla tai alkoholilla yritettiin toisinaan vaikuttaa asioiden kulkuun. Huonoina aikoina ehkä jotain niin saavutettiinkin. Kansa on kuitenkin aika pitkälle luottanut poliiseihinsa, virkamiehiinsä ja tuomareihinsa. Jos epäluottamusta joskus esiintyikin, olivat syyt pikemminkin poliittisia kuin lahjottavuudesta johtuvia. Ja ainahan voi lopuksi vedota kuninkaaseen, keisariin tai Kekkoseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti