Sukututkimusaiheisia lehtiä

Ancestry.se lähestyi sähköpostilla kertoen uudesta Ruotsissa ilmestyvästä lehdestä nimeltä Svenska öden & äventyr (ö- ja ä-kirjaimet lehden kannessa pienellä, mutta verkkosivulla isolla?). Sen kerrotaan Ancestryn tiedotteessa sisältävän jännittäviä kertomuksia, kohtaloita, sukututkimusta ja historian tapahtumia. Jokaiseen numeroon kerrotaan kuuluvan sukututkijakoulun ja mahdollisuuden saada vastauksia sukututkimusaiheisiin kysymyksiin. Lehden julkaisija  on Egmont tidskrifter yhteistyössä Ancestry.se:n kanssa. Aihe kiinnosti sen verran, että etsin lehden omat verkkosivut. Siellä olleen ensimmäisen numeron kansikuvasta huomasin otsikot: "Pappa byggde New York", "TBC tog mammas liv", "Lär dig släktforska" ja "Massmordet på Mälaren". Lehti näyttää kuuluvan Hemmets Journal-lehtiperheeseen.

Lehti on tainnut lainata nimensä tämän herran novellikokoelmalta. August Strindberg, kuvalähde: wikimedia

Hm, aika yllättävää, että joku lähtee julkaisemaan sukututkimusaiheista paperilehteä. Olisiko Ruotsissa jonkinlainen buumi menossa? Varsin kevyellä linjalla lehdessä varmaan mennään, jos sitä vertaa vaikka Genokseen. On varmaan pakkokin, jos lehteä aikoo myydä. Sukututkimuksen ja julkaisemisen siirtyminen vahvasti verkkoon on tietysti kovasti muuttanut kumpaakin. Periaatteessa jokainen voi tutkia sukuaan ainakin hiukan matkaa taaksepäin. 1800-luvun alkupuolelle pääsee kohtuullisen helposti. Ruotsalaisilla ei edes kielitaidon puute ole ongelmana. Tutkimuksiaan voi myös julkaista laittamalla pystyyn verkkosivut, julkaisemalla blogia tai esittelemällä sukuaan Facebookissa. Ehkä siis myös toisten tarinat kiinnostavat. Voisin harkita lehden ostamista matkalukemiseksi.

Suomen Sukututkimusseuran Genos-lehden selaan läpi, kun se postiluukusta tipahtaa. Useasti luettavaa on aika vähän. En kuulu sukuihin, joita lehdessä esitellään. Lehdestä saa helposti hiukan ryppyotsaisen vaikutelman. Voisiko tieteellinen olla jotenkin vähemmän tiukkapipoisesti? Tosin viimeisimmät numerot ovat olleet kiinnostavampia. Tampereen seudun sukututkimusseuran Orpanan luen yleensä tarkasti. Se johtuu paitsi omista kytköksistäni siihen suuntaan myös lehden suuremmasta maanläheisyydestä. Tavalliset sukututkijat esittelevät siinä tutkimuksiaan.Kun tekee tutkimuksensa niin huolellisesti kuin osaa, sen pitää riittää myös julkaisemiseen. Virheitä ei tarvitse niin hirveästi pelätä, korjata voi myöhemminkin. Taas yksi verkkojulkaisemisen etu.