tiistai 22. huhtikuuta 2014

Hopeetoinna

Tarkistin erään pariskunnan vihkiaikaa vihittyjen luettelosta. Sieltä he nätisti löytyivätkin. Kaksi leskeä oli avioitunut vuonna 1867. Tekstin lopussa oli sana "hopeetoinna". Hetken sitä tuijotin ennen kuin tajusin, että se oli ilmauksen "utan skrud" suomennos. Pienen etsimisen jälkeen löytyi myös vastakohta, "hopeissa". Vaikka tässä luettelossa ei esiintynytkään yhtään Kustaavia tai Aatolvia, on silti vaikea sanoa, kuinka vakiintuneita nuo ilmaukset olivat. Suomenkieli oli vasta tullut käyttöön kirkonkirjoissa. 

Ruotsinkieliset ilmaukset "med skrud" ja "utan skrud" ovat hiukan monimerkityksisiä. Jotkut näyttävät kääntävän ne yleisesti juhla-asuun liittyviksi, toisten mielestä kyseessä on morsiuskruunu tai -huntu. SAOBkin löytää aika monta selitystä, joskin näyttää kallistuvan asun suuntaan. Joka tapauksessa se oli tarkoitettu morsiamillle, jotka eivät olleet raskaana vihille mennessään. Olettaisi myös, että häät olivat sitä käytettäessä hiukan juhlavampi tilaisuus.  Jos pariskunta vihittiin todistajien läsnäollessa pappilassa, koristusta tuskin kaivettiin esille.  En muista koskaan nähneeni myöskään leskien avioituneen "med skrud"-merkinnällä varustettuina. 

Perinnehäät Jomalassa Ahvenanmaalla. Lähde: wikimedia


Tässä seurakunnassa koristukseen ilmeisesti liittyi jollain tavalla hopea tai ainakin jokin kiiltävä metalli. Kukaan ei taida osata ihan varmaksi sanoa, oliko se kruunu, hopealla kirjailtu huntu vai esimerkiksi jonkinlaiset käädyt. Voisi olettaa, että kapistus oli seurakunnan omaisuutta ja seurakunta näin ollen myös päätti, kuka sitä sai käyttää. Asiaa on pidetty tärkeänä, koska koristeen käyttö on kirjattu vihittyjen luetteloon. Sitä voi tietysti pitää kiertoilmauksena morsiamen neitsyydelle. Toisaalta kun tekstit olivat tuohon aikaan varsin suorasukaisia, miksi tässä olisi kierrelty. Kirkon tileissä ei näyttäisi olevan koristeesta saatuja tuloja. Hm, asiaa pitää vielä yrittää tarkistaa.  Merkinnät hopeissa ja hopeetoinna vihityistä päättyivät ainakin tässä seurakunnassa 1870-luvulla. Joko muoti muuttui tai kirjauksista annettiin uudet ohjeet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti